Älä lankea tiedehuijaukseen

omaku330-2

Tutkijoita haalitaan kirjoittamaan epärehellisiin muka-tieteellisiin lehtiin. Huijausten välttämiseksi tiedeyhteisön on oltava hereillä. Moni epäilty huijarilehti kuuluu suomalaisen Julkaisufoorumin tieteellisten julkaisujen luetteloon.

Lukijoille ilmaisilla open access -tiedelehdillä on jalo tarkoitusperä, tieteellisen tiedon demokraattisempi ja avoimempi leviäminen. Niiden lukeminen ei maksa, vaan kulut katetaan yleensä kirjoittajilta perittävällä julkaisumaksulla. Näin toimii nykyään moni tunnettu, kunniallinen ja laadukas tieteellinen lehti, kuten PLOS ONE. Kun samaan aikaan tutkijoiden kilpailu ja julkaisupaineet kasvavat, järjestelmä kuitenkin luo markkinaraon myös lehdille, joiden pussissa on vähemmän puhtaat jauhot.

Kun lehdet saavat rahaa suoraan kirjoittajilta, niillä on kannustin julkaista mahdollisimman paljon, etenkin, jos ne eivät kummemmin perusta maineestaan. Vastaavasti tutkijoilla on kiihtyvässä kilpailussa voimakkaat kannustimet julkaista mahdollisimman paljon, ja suomalaistenkin tutkijoiden tuntemus kansainvälisistä julkaisuareenoista jättää vielä toivomisen varaa. Tuloksena on kasvava joukko huijarilehtiä, jotka toimivat kerätäkseen tutkijoiden rahat, eivätkä edes yritä vertaisarvioida sisältöjä, vaikka väittävät itseään tieteellisiksi lehdiksi.

Tutkijan arkipäivää on akateeminen roskaposti: sähköpostiviestit, joissa tarjoudutaan julkaisemaan netistä löytynyt luonnospaperi tieteellisenä artikkelina. ”Kansainvälinen kiinnostus” voi hivellä tutkijan itsetuntoa, mutta tavallisesti ”pyytämättä ja yllättäen” lähestyvät tiedekustantajat ovat juuri huijareita.

Tieteelliselle lehdelle kun ei ole muuta määritelmää kuin vertaisarviointi, ja siinä on helppo huijata – väittää vain sisältöjen käyneen nimettömillä asiantuntijoilla tarkistettavina. Ei ole mitään maailmanlaajuista säätelevää tahoa, joka antaisi hyväksymilleen lehdille virallisen tieteen leiman. Tämän ovat huijarit huomanneet – ”tiedelehden” voi perustaa kuka tahansa ja nettijulkaisemisen kulut ovat minimaaliset (varsinkin jos vertaisarvioinnin ja toimitustyön jättää suorittamatta). Valitettavan moni tutkija on valmis maksamaan saadakseen työnsä julkaistuksi ehkä ymmärtämättä, että tieteelliseksi lehdeksi itseään väittävä taho ei välttämättä ole sitä. Valitettavasti niin huijausten tekijät kuin niiden uhritkin ovat tyypillisesti köyhistä maista, joissa epärehellisellä julkaisutoiminnalla on mahdollista rikastua, eikä julkaisukäytäntöjen ja mediakriittisyyden opetuskaan kenties ole riittävän korkealla tasolla.

Huijareiden paljastamisessa on kunnostautunut University of Colorado Denverin kirjastonhoitaja ja professori Jeffrey Beall, joka ylläpitää verkossa ”Beallin listana” tunnettua epäilyttävien kustantajien ja julkaisujen listaa sekä aihetta käsittelevää blogia. Beall käyttää huijareista nimeä predatory publishers – ne siis ”saalistavat” pahaa-aavistamattomia tutkijoita.

Beallin lista ei ole lopullinen totuus – kyse on epäilyistä. Lehtien julkaisukäytännöt saattavat muuttua ajan myötä, ja aiemmin vertaisarvioinnin laiminlyönyt lehti saattaa myöhemmin parantaa tapansa. On myös varsin mahdollista, että vaikka lehti perustettaisiin huijaustarkoituksessa eikä koskaan noudattaisi vertaisarviointikäytäntöjä, osa sen julkaisemista tutkimustuloksista on silti huolellisesti tehtyjä, totuudenmukaisia ja merkittäviä, ikään kuin sattumalta. Tieteellisten lehtien olisi kuitenkin tarkoitus teettää julkaisemilleen tutkimuksille riippumaton arviointi, joka pyrkii takaamaan tulosten luotettavuuden. Vaikka prosessi ei ole aukoton, se takaa tuloksille tietyn uskottavuuden. Tätä auktoriteetin auraa nämä huijausjulkaisut käyttävät hyväksi. Samalla ne rapauttavat koko tiedemaailman uskottavuutta.

Beallin listaamissa lehdissä esimerkiksi toimituskuntaa ei ole ollenkaan nimetty, tai sama toimituskunta vastaa täysin eri alojen lehtien toimitustyöstä, tai toimituskunnat sisältävät keksittyjä nimiä.”Kustantajat” perustavat ison liudan lehtiä, joiden nimet on valittu kuulostamaan tunnetuilta lehdiltä, ja niihin on lisätty sellaisia etuliitteitä kuin ”Canadian Journal”, ”Swiss Journal” tai ”International Journal”, vaikkei lehdellä olisi mitään tekemistä kyseisen maan kanssa tai toiminta olisi kansainvälistä. Kustantaja etsii kirjoittajia ja arvioijia roskapostiviesteillä. Lehtien tieteenala on korostetun laaja, kuten ”Scientific Journal”, johon sopii vähän mikä tahansa. Päätoimittajat eivät ehkä ole suhteessa mihinkään yliopistoon tai työsuhde on keksitty.

Joidenkin lehtien kohdalla tuomiota on vaikea tehdä, mutta kovin paljon kunniaa ei voine antaa esimerkiksi makedonialaiselle European Scientific Institutelle, joka julkaisee useita lehtiä, kuten European Scientific Journal, joka ilmestyy kymmeniä kertoja vuodessa ja jonka jokainen numero sisältää kymmeniä artikkeleita, joiden aiheet vaihtelevat astrofysiikasta hammaslääketieteeseen, maa- ja metsätaloustieteeseen, liikkeenjohdon tutkimukseen ja feministiseen kulttuurintutkimukseen. Artikkeleita ilmestyy ainakin englanniksi, ranskaksi ja espanjaksi, ja monen kieliasu on amatöörimäinen. En ole asiantuntija kaikilla näillä tieteenaloilla, kuten ei voi olla myöskään kukaan tällaisen lehden päätoimittaja tai toimituskunnan jäsen. Silti pintapuolisellakin tarkastelulla on selvää, että moni ”tutkimuksista” on lähinnä kurssitöiden tai asiakastyytyväisyyskyselyiden tasolla ja ymmärtää esimerkiksi perustavanlaatuisimmat tilastolliset menetelmät täysin väärin. Tällainen roska ei läpäisisi minkään sortin vertaisarviointia. Lehden nettisivujen logossakin oli vielä hetki sitten kirjoitusvirhe: lehti oli nimeltään Europian Scientific Journal”.

europian

Jotkut näissä lehdissä julkaisevista tutkijoista ovat varmasti huijauksessa mukana, eli julkaisevat niissä vaikka tuntevat lehtien kyseenalaiset käytännöt. Suurin osa lienee kuitenkin huijauksen uhreja. Heille on ehkä väitetty julkaisumaksun takaavan puolueettoman vertaisarvioinnin, muka-asiantuntijat ovat kehuneet artikkelin maasta taivaisiin, ja se on hyväksytty julkaistavaksi lehdessä, jonka on väitetty olevan ”alan johtava”.

Suomessa tieteellisten julkaisujen laadun arviointia varten on olemassa Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) Julkaisufoorumi (Jufo), jonka asiantuntijapaneelit luokittelevat lehtiä neljään luokkaan: 0-luokan julkaisut eivät täytä tieteellisen julkaisun kriteereitä, 1-luokan julkaisut täyttävät ne, 2-luokan julkaisukanavat ovat ”johtavia” ja 3-luokan ”korkeatasoisimpia”. Luokitusta käytetään arvioitaessa yliopistojen julkaisutoimintaa, mikä puolestaan vaikuttaa yliopistojen rahoitukseen. Jufon luokitusperusteissa (PDF) erikseen huomautetaan, että 1-luokkaan ei pidä hyväksyä ns. predatory open access -julkaisuja, siis jos ”tieteellinen taso tai relevanssi on kyseenalainen”.

Jufo-hakuun onkin hiljattain lisätty mahdollisuus tarkistaa, onko haettu lehti Beallin listalla. Haun käyttämä Beall-lista lienee joitakin kuukausia vanha, koska se tuntee vain 529 Beall-listattua lehteä, kun koko Beallin lehtilista on tällä hetkellä 608 lehteä pitkä (18.3.2015). Ihmetystä aiheuttaa, että vain 269 näistä 529:stä on luokiteltu nollaluokkaan. 257 Beall-lehteä – eli melkein puolet – on merkitty ykkösluokkaan, siis tieteelliset kriteerit täyttäviksi.

[Tarkennus 14.4. klo 22:30: Tässä käsitelty ”ykkösluokka” on siis Jufon luokista ensimmäinen eli heikoin taso, mutta kuitenkin ”tieteelliset kriteerit täyttävä”. Sillä olevien Beall-lehtien määrä on vähentynyt viimeisen kuukauden aikana seitsemällä ja on nyt 250. Korkeammissa 2- ja 3-luokissa Beall-listattuja lehtiä ei ole.]

Tästä joukosta löytyy mm. sellaisia helmiä kuin European Journal of Social Sciences, jonka kotipaikka on Seychellit. Sen verkkosivuilla joidenkin sivujen otsikossa lukeekin yllättäen toisen lehden nimi, American Journal of Scientific Research, joka on toinen Beall-listattu lehti ja jonka kotisivut ovat selkeästi samasta muotista. European Journal of Social Sciencesin päätoimittaja on nimeltään Lillie Dewan, jonka kotiyliopistoksi on listattu ”National Institute of Technology”. Pikaisella Google-haulla selviää, että tämän niminen professori tosiaan löytyy tämän nimisestä instituutista, joka sijaitsee Intiassa, mutta professorin tutkimusala on sähkötekniikka. Sama henkilö onkin myös American Journal of Scientific Researchin päätoimittaja, varsinainen monialaosaaja siis. Lehti ilmestyy parikymmentä kertaa vuodessa. Artikkelien tieteellistä tasoa on vaikea arvioida, koska moni niistä on kirjoitettu niin huonolla englannilla, että edes tutkimusalasta on vaikea saada selvää:

There is traditional life style in Iran country and an elderly is observed as whitebeard elder, but changing lifestyle in the modern era, this role is being destroyed and old age is not seen more as a new season of life.

Tuntuukin erikoiselta, että suomalaiset asiantuntijat ovat käyneet läpi epäiltyjen huijauslehtien maailman tunnetuimman listan, ja päättäneet, että puolet niistä eivät ole ”tasoltaan kyseenalaisia”. Beall-listattuja lehtiä on toki vain prosentin verran Jufon ykköskategorian lehdistä, ja maailman kaikkien tieteellisten lehtien taustojen selvittäminen onkin mahdotonta, koska lopulta kukaan muu kuin lehden toimituskunta ei voi tietää, kuinka orjallisesti vertaisarviointikäytäntöjä noudatetaan. Kuitenkin juuri siksi tuntemattomia lehtiä arvioidessa ei voi olla liian varovainen. Samalla tavalla kuin tieteen uskottavuus perustuu väitteiden huolelliseen vertaisarviointiin, ja on uhattuna jos näin ei tehdä, Julkaisufoorumin uskottavuus perustuu lehtien huolelliseen arviointiin. Jos Jufon auktoriteetilla väitetään selkeästi ei-tieteellisiä lehtiä tieteellisiksi, auktoriteetti kyseenalaistuu – puhumattakaan siitä, että jos luokitus on pielessä, yliopistojen rahoitus perustuu virheelliseen tietoon.

Ennen kaikkea jokaisen tutkimustyötä tekevän on otettava selvää oman alansa julkaisukentästä. Erityisesti julkaistessaan, arvioidessaan tai toimituskuntaan lupautuessaan on oltava selvillä julkaisun taustoista. Kansainvälisten julkaisujen tunteminen on keskeinen osa tutkijan ammattitaitoa. Tämän merkitystä tohtorikoulutuksessa ja myöhemmälläkin uralla pitäisi korostaa – julkaisukenttä ehtii uran aikana muuttua moneen kertaan. Jos on epävarma, Julkaisufoorumia ja Beallin listaa voi käyttää apuvälineinä. Kumpaankaan ei kuitenkaan voi luottaa sokeasti.

2 thoughts on “Älä lankea tiedehuijaukseen

  1. Kiinalainen juttu. “Even in most local universities, faculty are required to conduct research and publish articles in order to be promoted, despite the heavier teaching loads in such institutions.” (faculty life in china, https://www.nea.org/assets/docs/HE/H-Mohrman_28Feb11_p83-100.pdf). Ja kuulemma usein jutun pitäisi olla kansainvälisissä journaaleissa (ei lähdettä, jostain joskus luin). Jos siellä on kymmeniätuhansia opettajia joiden pitää parin viikon kesälomansa aikana polkaista kv-journaaliin artikkeli, niin kysyntää vähän löysemmille journaaleille riittää, eivätkä kustantajat välttämättä ole pahoja ihmisiä.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s