Category: Research

Just a heads up to anyone interested that I have a couple of new publications out: one on The Finns Party and gender, and another, more theoretical piece on appropriating shared experiences in populism from the viewpoint of pragmatist social theory. Head over to the publications page for pdf’s!

Kirkon tiedotuskeskuksen viestintäpäällikkö Lari Lohikoski esitti Suomen Kuvalehden blogissa 12.2.2016 sisä- ja puolustusministeriöiden tilaaman Suomen mielialaindikaattori -tutkimuksen ”salatun” loppuraportin (PDF) ”ennustaneen vihapuheen nousun jo vuonna 2013”. Kyseessä onkin hämmentävin pitkään aikaan lukemani tutkimus!

– Raportin on kirjoittanut tulevaisuudentutkija Leena Ilmola, jonka ohjaaja on matemaatikko John Casti. [Oikaisu 30.5.2016: John Casti ei ole Leena Ilmolan ohjaaja. He ovat vain tehneet yhteistyötä.] Tutkijaryhmän jäsenten nimiä ei kerrota. Ilmola ja Casti ovat perustaneet ”Global X-Network” -tutkijaverkoston, joka yrittää ennustaa ”extreme eventsejä”, lyhyesti ”X-EVENTS”, jotka ovat maailmaajärisyttäviä katastrofeja kuten talouskriisejä tai ydinterrori-iskuja. Tämän verkoston tuote tämäkin tutkimus on.

– Castin kirjoituksille tyypillistä on apokalyptinen pelottelu. Castin & Ilmolan sinänsä mielenkiintoinen ja uskalias suuntaus ei juuri keskustele valtavirtayhteiskuntatieteen kanssa, joka suhtautuu aika skeptisesti yhteiskunnallisten tapahtumien ennustamiseen. Ilmolan mukaan yhteiskunnan ennustaminen on kuitenkin ”kuin sään ennustamista” (raportti s. 11) – ei aivan tarkkaa, mutta ”ennuste kertoo, mikä mahdollisista säistä on todennäköisin”.

– John Casti on jäänyt vuosina 2002 ja 2004 kiinni laajojen tekstien suorasta plagioinnista.

Continue reading “Suomalaisten ”tunnelmat” eivät romahtaneet 2012, ja mitä se edes tarkoittaisi?” →

Vaikka Immonen ei “peräänny tuumaakaan”, tarkentaa hän kuitenkin, että mainittu “taistelu” ei ole väkivaltainen taistelu. Ilmeisesti myöskään huhtikuisen blogauksen “kansallismielinen vallankumous” ei siis ole aseellinen vallankumous, vaan kielikuva, eikä Immonen kannata Suomen Vastarintaliikkeen väkivaltaisia toimintatapoja, vaikka esiintyi kesäkuussa julkisesti heidän kanssaan poliittisen murhaajan Eugen Schaumanin muistotilaisuudessa. Näiden uutisten jälkeen ei monenkaan mielestä ole kovinkaan “vainoharhaista” esittää kysymys, miten Immonen suhtautuu poliittiseen (kansallismieliseen) väkivaltaan.

Ja kun nyt ynnää nämä tämänkeväiset ja -kesäiset fasismin kanssa flirttailut, on selvää, että on Immosesta muodostunut perussuomalaisille taas aika paha taakka, kuten mm. Hirvisaaresta aiemmin. Eikä varmaan ole kovin kaukaa haettu mahdollisuus, että eduskunta saa vielä tämän vuoden puolella uuden ryhmän, jota voi jo perustellusti sanoa äärioikeistolaiseksi, toisin kuin mm. maalais(vasemmisto)populistisistakin aineksista ammentanutta perussuomalaista oikeistopopulistista puoluetta.

Tämä olisi äärioikeistolle todennäköisemmin tappio kuin voitto, sillä perussuomalaisen puolueen sille tarjoama suhteellinen legitimiteetti menetettäisiin. Esim. Halla-ahon, Immosen, Eerolan ja Hirvisaaren muodostamaa laitaoikeiston “sisulaista” ryhmää/puoluetta kannattaisi harva, ja se voitaisiin helposti eristää, toisin kuin suuri ja kansansuosiota nauttiva perussuomalainen puolue. Laitaoikeistolainen ryhmittymä on ollut kokoaan äänekkäämpi. Terho epäilemättä olisi tässä jaossa Soinin puolella nykyisessä tilanteessa. Mitä useampaan osaan populistinen oikeisto sirpaloituu, sitä heikompi se on.

HS:n tuore analyysi Kreikan kriisiin johtaneista viimeaikaisista tapahtumista on tasapainoinen ja selkokielinen, mutta jättää huomiotta pidemmän poliittisen kulttuurihistorian: Kreikkalaiset eivät ole muuten vain “tottuneet elämään yli varojensa”, kuten HS kirjoittaa – se on toki sinänsä totta, mutta tällä tiellä heitä on vuosikymmenet johtanut kohti turmiota toinen toistaan populistisempien ja korruptoituneempien johtajien poliittinen eliitti. Kun kerran lähdetään lupailemaan kansalle kuuta taivaalta, on vaaleissa vaikea menestyä ilman vastaavia lupauksia, kun poliittiset kilpailijatkin niin tekevät ja kaikki ovat tottuneet valheisiin. Kilpaillessaan vallasta katteettomilla lupauksilla Kreikan poliittinen eliitti on ajanut maansa tuhon partaalle.

Herkullisin ja kammottavin tuokiokuva tästä vastuuttomasta tuhlauksen kulttuurista lienee Andreas Papandreoun vaalikampanjasta vuodelta 1989. Andreas edusti siis keskimmäistä Papandreoun perheen kolmesta pääministerisukupolvesta: Georgios Papandreou oli vallassa 1940–1960-luvuilla, hänen poikansa Andreas 1980- ja 1990-luvuilla ja taas hänen poikansa George (yläkuvassa) 2009–2011. Kreikkahan oli velkakriisissä jo 1980-luvun lopussa, kauan ennen euroaikoja: velan osuus BKT:stä ylitti 60% jo silloin, ja Kreikan ottamien lainojen korot nousivat pilviin. Andreas valtiovarainministereineen ehti jo aloittaa vakautus- ja säästöohjelmat, mutta huomasi pian kohtaavansa vastustusta (lakkoja ja mielenosoituksia). Siispä Andreas kuuli “kansan ääntä”, antoi valtiovarainministerille kenkää ja nimitti uuden, joka oli valmis jatkamaan kestämättömällä tiellä välittämättä seurauksista:

“Vuoden 1989 vaalikampanjan aikana, seisten parvekkeella suuren väkijoukon yläpuolella, Papandreou komensi nimittämäänsä valtiovarainministeriä palvelemaan kansaa: ‘Tsovolas, tyhjennä kirstut!’ Häntä katsomaan saapunut tuhansien kannattajien joukko hurrasi innoissaan.”

(Takis S. Pappas 2014: Populism and Crisis Politics in Greece, s. 32, Palgrave Macmillan, oma suomennos.)

Tällä tiellä on sitten jatkettu.

Full-size PDF here. Co-authored with Veikko Eranti and Anna Kukkonen and presented at ICCSS2015, this is our first stab at using computational text analysis methodology in analysing political justifications, this time in the climate change debate.

Tutkijoita haalitaan kirjoittamaan epärehellisiin muka-tieteellisiin lehtiin. Huijausten välttämiseksi tiedeyhteisön on oltava hereillä. Moni epäilty huijarilehti kuuluu suomalaisen Julkaisufoorumin tieteellisten julkaisujen luetteloon.

Lukijoille ilmaisilla open access -tiedelehdillä on jalo tarkoitusperä, tieteellisen tiedon demokraattisempi ja avoimempi leviäminen. Niiden lukeminen ei maksa, vaan kulut katetaan yleensä kirjoittajilta perittävällä julkaisumaksulla. Näin toimii nykyään moni tunnettu, kunniallinen ja laadukas tieteellinen lehti, kuten PLOS ONE. Kun samaan aikaan tutkijoiden kilpailu ja julkaisupaineet kasvavat, järjestelmä kuitenkin luo markkinaraon myös lehdille, joiden pussissa on vähemmän puhtaat jauhot.

Kun lehdet saavat rahaa suoraan kirjoittajilta, niillä on kannustin julkaista mahdollisimman paljon, etenkin, jos ne eivät kummemmin perusta maineestaan. Vastaavasti tutkijoilla on kiihtyvässä kilpailussa voimakkaat kannustimet julkaista mahdollisimman paljon, ja suomalaistenkin tutkijoiden tuntemus kansainvälisistä julkaisuareenoista jättää vielä toivomisen varaa. Tuloksena on kasvava joukko huijarilehtiä, jotka toimivat kerätäkseen tutkijoiden rahat, eivätkä edes yritä vertaisarvioida sisältöjä, vaikka väittävät itseään tieteellisiksi lehdiksi. Continue reading “Älä lankea tiedehuijaukseen” →

Greetings from Japan! I’m in Yokohama for the ISA World Congress of Sociology. In addition to participating in the ISA Worldwide Competition for Junior Sociologists seminar last week at the University of Tokyo, I’ll be presenting two papers in Yokohama:

• Populism As Politics of Personal Experience: The Case of Suvivirsi (abstract). Tuesday, July 15, 2014: 9:15 AM Room: 41. This is the ISA Worldwide Competition for Junior Sociologists finalist paper I’ve been working on for some time. Slideshare.
• The Adaptability of Populist Discourse: Greece and Finland in Comparison (abstract). Thursday, July 17, 2014: 3:45 PM Room: Booth 45. This one I’m working on with Paris Aslanidis and it’s still very much a work in progress. Slideshare.

You’re welcome to listen to me speak on these papers and ask any questions if you’re interested! Both will hopefully be published in 2015.

Perussuomalaiset julkaisivat torstaina suomalaisten maahanmuuttoasenteita käsittelevän tutkimuksen, jonka on toteuttanut Taloustutkimus Oy. Tulosten mukaan suomalaisten kannat maahanmuuttopolitiikkaan ovat hieman lieventyneet 2010–2014, mutta ovat kuitenkin melko penseitä: 51 prosentin mielestä Suomen maahanmuuttopolitiikka on liian löyhää, kun vain 16 prosentin mielestä se on liian tiukkaa ja 32 prosentin mielestä sopivaa.

Kuten usein, tässäkin tapauksessa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, miten tulokset on saatu. Perussuomalaisten mukaan “1012 vastaajaa … edustavat manner-Suomen aikuisväestöä”. Kyseessä on Taloustutkimuksen internet-paneeli, joka siis on Taloustutkimuksen valikoima vastaajajoukko, jotka ovat kutsusta liittyneet panelisteiksi ja tarjoutuneet vastaamaan erinäisiin kyselyihin. Yleensä nämä kyselyt ovat markkinatutkimuksia. Taloustutkimuksen mukaan internet-paneeli sopii etenkin mainonnan tutkimukseen sekä “Silloin kun ei haeta aivan 100 %:sta edustavuutta kaikenikäiselle Suomen väestölle”. Ongelmana on siis edustavuus: internet-paneeli ei ole oikeasti sattumanvarainen otos suomalaisista.

Muissakin tutkimuksissa on kyllä havaittu, että suomalaiset suhtautuvat maahanmuuttoon melko nihkeästi verrattuna muihin pohjoismaalaisiin (esim. Kestilä 2006 ja ESS), ja ovat kannoiltaan samoilla linjoilla kuin esimerkiksi saksalaiset ja ranskalaiset. Tasan samoin muotoiltua kysymystä ei näissä tutkimuksissa kuitenkaan ole esitetty, joten luvut eivät ole vertailukelpoisia. Erittäin varauksella kannattaa kuitenkin suhtautua etenkin perussuomaisten tutkimuksen väitteisiin eri vastaajaryhmien eroista: esimerkiksi siihen, että yli 65-vuotiaat suhtautuvat maahanmuuttoon muita suopeammin. Sopii miettiä, miten hyvin Taloustutkimuksen internet-paneelin yli 65-vuotiaat jäsenet vastaavat yli 65-vuotiaita suomalaisia yleensä. Tulosten luotettavuuden arviointia varten olisi myös hyvä tietää, kuinka monta näitä yli 65-vuotiaita vastaajia oli saatu haalittua kasaan. Koko kyselyn vastaajamäärä oli noin tuhat, ja Taloustutkimus on varmasti pyrkinyt tekemään otannan niin että yli 65-vuotiaitakin olisi kattavasti. Kun kyselyn pohjalta kuitenkin myös tehdään väitteitä eri puolueiden kannattajista, tuhat alkaa käydä auttamatta pieneksi otokseksi, kun sen pitäisi samaan aikaan sisältää esim. riittävästi yli 65-vuotiaita ja riittävästi vihreiden kannattajia.

Hyvä että tutkitaan, mutta ei päätellä tästä liikoja.

I recently attended a conference comparing the effects of the financial crisis for populism in 12 European countries. One of many debates regarded the role of populism in a democracy – is it a threat to liberal democracy or a productive force? Populism wants the general will of the people to be turned into political decisions as directly as possible, and is thus hostile towards the checks and balances of liberal democracy and expertise in government. By this simplistic view of how decisions should be made, it offers the people inflated promises which might prove difficult to keep in the long run. On the other hand, however, it can increase citizens’ interest, understanding and influence in politics – a good thing, for most believers in democracy.

So populism has its up- and downsides. However, it seems that context matters tremendously for which of them end up weighing more. Populism affects the functioning of democracy very differently in different democracies. Continue reading “Populism – Threat or opportunity?” →