Epä-älyllinen ruokakeskustelu vituttaa

Screenshot 2015-11-10 21.57.11HS kirjoittaa (10.11.) ruokatoimittaja Mats-Eric Nilssonista, joka kritisoi mm. sitä, että elintarvikkeissa on liikaa ainesosia. Juttu on malliesimerkki ruoka-aiheisesta höpöhöpöstä, jossa pelataan mielikuvilla ”puhtaasta” ja ”aidosta” ruoasta ilman, että sanotaan itse asiasta oikeastaan juuri mitään. Katsotaanpa.

  1. Ensinnäkin: Ruoan raaka-aineiden määrä ei kerro mausta tai terveellisyydestä mitään. Ne riippuvat ihan siitä, mitä ne raaka-aineet ovat. Raaka-aineiden määrä taas riippuu ihan siitä, miten ”raaka-aine” määritellään, eli miten tarkasti ainesosat listataan. Noin muutenhan jutussa peräänkuulutetaan, että ihmiset tietäisivät, mitä syövät, mikä on tietenkin hyvä tavoite – luulisi siis, että pitkä ainesosalista olisi hyvä asia, koska se on tarkka? Vaikea kyllä sanoa, miksi sitä pidetään jutussa huonona asiana, kun sitä ei mitenkään perustella.
  2. ”Miksi valtaosa päiväkodin lapsista osaa leipoa parempia korvapuusteja kuin iso leipomoyritys?” – No siksi, että päiväkotilasten korvapuustit syödään tuoreina, ison leipomoyrityksen korvapuustit viikon päästä, jonka ajan ne seisovat muovipusseissa huoneenlämmössä kaupassa. Siksi myös leipomoyrityksen korvapuusteihin täytyy laittaa erilaisia lisäaineita ja ne täytyy muutenkin valmistaa tietyllä tavalla. Päiväkotilapsen korvapuustit myös menevät aika usein pieleen ja niissä on aika usein esim. päiväkotilapsen räkää.
  3. ”Kirja kannustaa ottamaan takaisin osan siitä vallasta, jonka olemme antaneet ruokateollisuudelle.” – Se ”valtahan” on ”annettu” siksi, ettei joka päivä ole pakko viettää tunteja haalien raaka-aineita ja laittaen ruokaa, kun sitä saa myös kaupasta ja ravintolasta halvalla, nopeasti ja turvallisesti. Sitten voi laittaa huolella hyvää ruokaa hyvistä ja yksinkertaisista raaka-aineista silloin kun haluaa.
  4. ”Ennen pullotusta viineihin lisätään makua parantavia aineita.” – Eikös se ole hyvä? Itse ainakin pidän enemmän hyvästä kuin huonosta viinistä.
  5. ”Nilsson inhoaa monia aikamme ruokailmiöitä. … Hän toivoisi, että pakkomielteinen ruuasta, dieeteistä ja trendeistä kohkaaminen menisi jo ohi.” – Tämä siis ruokajournalistilta, joka valittaa samassa haastettelussa, että ruoasta kirjoitetaan liian vähän?

Continue reading “Epä-älyllinen ruokakeskustelu vituttaa”

Cheek on voittaja

“Think and grow rich” (self-help-guru Napoleon Hill, 1937)

Jos otetaan vähän sosiologisia vapauksia, niin JippiKayJei (yllä) oikeastaan kertoo kaiken mitä tarvitaan Cheek-ilmiön ja samalla suomalaisen yhteiskunnan nykytilan tulkintaan. Kyse on voittamisesta (winning). Ei ole sattumaa että Cheek on Suomen suosituinta musiikkia samalla kun Kokoomus on Suomen suurin puolue. Niitä nimittäin yhdistää ajatus siitä, että jos vain päättää olla “voittaja”, on sitä. Pekka Himasen sanoin: “Suomessa on henkinen kestävyysvaje.” Materiaalinen kestävyysvaje on toissijainen, koska se ratkeaisi jos kaikki vain ymmärtäisivät että olemme voittajia. Continue reading “Cheek on voittaja”

Ideologian kartanpiirtoa (Kirja-arvio: Äärioikeisto Suomessa)

aarioikeistoHieman muokattu versio Tiede & edistyksessä 1/2013 ilmestyneestä arviosta (PDF).

Koivulaakso, Dan; Brunila, Mikael & Andersson, Li: Äärioikeisto Suomessa. Vastarintamiehiä ja metapolitiikkaa. Helsinki: Into Kustannus 2012.

Kuunnellessa Jyväskylän kaupunginkirjastossa 30.1.2013 nauhoitettua äänitettä syke nousee, kun tietää että yhdeksän minuutin kohdalla alkaa tapahtua. Satakunta kuulijaa seuraa Li Anderssonin ja Mikael Brunilan alustamaa keskustelutilaisuutta yhdessä Dan Koivulaakson kanssa kirjoittamastaan kirjasta Äärioikeisto Suomessa. Koivulaakso, jonka kimppuun on hyökätty keskustelutilaisuudessa pippurikaasulla muutamia kuukausia aikaisemmin, ei ole paikalla. Brunilan ehdittyä puhua vasta muutaman minuutin salin ulkopuolelta alkaa kuulua kolinaa ja tappelun ääniä, ja Brunila lopettaa lauseen kesken. Joku pyrkii sisään ovea hakaten. Väki pysyy salissa, kun ulkopuolella pulloja rikotaan ja lyöntejä vaihdetaan. Äänet vaikenevat ja pian tulee tieto, että järjestyksenvalvojaa on puukotettu.

Epäselvän tilanteen keskellä sovitaan, ettei tilaisuudesta poistuta yksitellen vaan ryhmissä turvallisuussyistä. Poliisi saapuu pian paikalle. ”Patriooteiksi” eli uusnatsijärjestö Suomen Vastarintaliikkeen jäseniksi alustavasti tunnistetut tekijät ovat paenneet. Vain muutaman minuutin kuluttua Brunila jatkaa katsaustaan uuden “etnopluralistisen” fasisti-ideologian synnystä 1960-luvun Euroopassa ja tilaisuus viedään olosuhteisiin nähden vähällä hämmennyksellä loppuun. Myöhemmin perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerola epäilee puukotusvälikohtausta kirjan mainostempuksi. Onko politiikan tutkimus 2010-luvun Suomessa yhtäkkiä tulenarkaa ja vaarallista? Continue reading “Ideologian kartanpiirtoa (Kirja-arvio: Äärioikeisto Suomessa)”

Populismi ei ole tauti

Eilinen Johanna Korhosen populismiaiheisen pamfletin julkaisutilaisuus sujui pitkälti saman kaavan mukaisesti kuin muut monilukuiset populismiseminaarit joihin olen viimeisen puolentoista vuoden aikana osallistunut. Kävijäkunta koostuu pääosin tutkijoista, toimittajista ja muista vakiintuneista yhteiskunnallisista vaikuttajista ja keskustelijoista. Suurin osa keskusteluista noudattaa suunnilleen samaa kaavaa. Kysymyksiä on kolme: “mitä populismi on?”, “mistä se kumpuaa?” ja “mitä sille voidaan tehdä?” Continue reading “Populismi ei ole tauti”